Saavutettavuus on sitä, että kaikilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet käyttää palvelua. Kun perinteiset palvelut siirtyvät entistä enemmän verkkoon, on saavutettavuudesta tullut vieläkin tärkeämpää. Siksi saavutettavuudesta on olemassa EU:n laajuinen direktiivi, jonka vaatimukset sisältyvät Suomessa digipalvelulakiin.
Digipalvelulaki koskee julkista sektoria sekä joitakin yksityisen sektorin yrityksiä. Niiden tarjoamien digipalvelujen on täytettävä saavutettavuusvaatimukset, joihin kuuluu muun muassa se, että verkkopalvelua voidaan käyttää mahdollisimman monella erilaisella päätelaitteella ja verkkoselaimella, tarvittaessa myös apuvälineiden avulla. Saavutettavan palvelun on oltava myös sisällöllisesti ymmärrettävä ja helposti omaksuttava.
Selkeää yleiskieltä
Vaikka verkkosivusto olisi teknisesti saavutettava, ei se ole kokonaisuudessaan saavutettava, jos sisältöä on vaikea ymmärtää. Teksti saattaa olla tarpeettoman vaikealukuista, tai se on kirjoitettu kokonaan väärällä kielellä. Verkkopalvelujen tuleekin olla myös kielellisesti saavutettavia.
Helpoin tapa tuottaa kielellisesti saavutettavaa sisältöä on kirjoittaa selkeää yleiskieltä eli helposti ymmärrettävää kieltä, jossa ei viljellä erikoista sanastoa. Selkeä kieli poikkeaa selkokielestä, joka taas on mukautettu rakenteeltaan ja sanastoltaan yleiskieltäkin helpommaksi. Sisällön ja kohderyhmän mukaan määräytyy, riittääkö selkeä yleiskieli vai tarvitaanko selkokieltä.
Saavutettavuus hyödyttää kaikkia
Vaikka digipalvelulaki koskeekin pääasiassa julkisia verkkopalveluja, on saavutettavuudesta hyötyä muillekin digipalveluntarjoajille. Esimerkiksi asiakkaiden tasavertainen kohtelu, parempi käyttäjäkokemus ja laajemmat markkinat ovat asioita, joiden pitäisi kiinnostaa kaikkia yrityksiä ja organisaatioita.
Vuoteen 2025 mennessä EU:n saavutettavuusdirektiivi ulottuu koskemaan myös tietyillä aloilla toimivia yksityisiä yrityksiä, esimerkiksi verkkokauppoja ja audiovisuaalisia palveluja. Saavutettavuudesta on siis tulossa normi, ja siksi jokaisen verkossa toimivan yrityksen kannattaisikin suunnitella digipalvelunsa jo lähtökohtaisesti saavutettaviksi – sekä teknisesti että kielellisesti.
Mitä yritykset voivat tehdä?
Saavutettavuudella tarkoitetaan oikeastaan digipalvelun käyttömukavuutta, johon jokaisen yrityksen ja organisaation tulisi luonnollisesti pyrkiä. Sivusto on helppokäyttöinen, kun siellä ei törmää teknisiin haasteisiin ja sisällön ymmärtää helposti.
Ääni- ja videosisältöjä julkaisevien yritysten kannattaa jo nyt huolehtia saavutettavuudesta. Videot kannattaa tekstittää, vaikka laki ei sitä vielä vaatisi, sillä moni katsoo videoita myös ilman ääntä. Lisäämällä videoon käännöstekstityksen se on vieläkin saavutettavampi ja tavoittaa laajemman asiakaskunnan. Äänitallenteet, kuten podcastit, taas kannattaa litteroida eli purkaa tekstimuotoon.
Milloin tarvitaan käännöksiä?
Saavutettavuusvaatimukset eivät tällä hetkellä edellytä, että videot tekstitetään muille kielille. Ohjeistuksen mukaan siis suomenkielinen video tekstitetään suomeksi, ruotsinkielinen ruotsiksi ja niin edelleen. Käyttäjäystävällistä on tarjota myös käännöstekstitys, varsinkin jos tekstityksen saa halutessaan pois päältä.
Sisältöjen käännättäminen edistää saavutettavuuden monikulttuurista ulottuvuutta. Palveluiden tulee olla saavutettavia myös niille, jotka puhuvat äidinkielenään jotain muuta kieltä kuin sitä, millä sisältö on alun perin julkaistu. Suomessa julkiset palvelut on suunniteltu suomen- tai ruotsinkielisille, mutta saavutettavuuden valossa on enenevässä määrin tarvetta tavoittaa myös maahanmuuttajat.
Käännös- ja lokalisointialan tutkimusyritys Common Sense Advisoryn vuonna 2020 toteuttaman tutkimuksen mukaan 40 % kuluttajista ei osta mitään vieraskielisiltä verkkosivuilta. 65 % ostajista taas suosii omalla äidinkielellään julkaistuja sisältöjä. Kysymys siis kuuluukin, onko yrityksillä enää varaa yksikielisyyteen tai asiakkaidensa kielitaidon yliarviointiin, vaikka saavutettavuusdirektiivi ei vielä niitä koskisikaan.
