Suomen ja ruotsin kielet kuuluvat eri kieliryhmiin. Suomen kieli kuuluu suomalais-ugrilaisiin kieliin, joissa tyypillistä on esimerkiksi monet sijamuodot. Sen sijaan ruotsin kieli kuuluu germaanisiin kieliin, joihin kuuluu myös esimerkiksi englanti ja saksa.
Suurimpia eroja suomen ja ruotsin kielissä on se, että suomessa substantiiveilla ei ole sukua eikä epämääräistä ja määräistä muotoa. Lisäksi pronomineilla ei ilmaista sukupuolta suomen kielessä. Nämä edellä mainitut ominaisuudet ovat ruotsin kielessä. Myös sanajärjestyksessä on erovaisuuksia. Suomeksi sanajärjestys on melko vapaa mutta ruotsiksi verbi on pääsääntöisesti aina toisena lauseenjäsenenä.
Nämä eroavaisuudet sekä englannin kielen suuri vaikutus aiheuttavat virheitä suomalaisille ruotsin kielessä. Alta löydät muutamia esimerkkejä näistä. Ja täytyy myöntää, että vaikka olen opiskellut ruotsia pääaineena yliopistossa, eksyy virheitä toisinaan myös omaan kielenkäyttööni. Mutta onneksi kielenkäytössä tärkeintä ei ole virheettömyys vaan rohkeus!
Sanajärjestys
Suomen sanajärjestys on ruotsiin verrattuna vapaampi. Molemmissa kielissä suora sanajärjestys on muotoa SVO eli substantiivi, verbi ja objekti, mutta suomessa sanajärjestystä voi käyttää vapaammin. Esimerkki: Maija ser Matti tarkoittaa Maija näkee Matin, mutta suomeksi voisi sanoa myös Matin näkee Maija tai Maija Matin näkee ilman, että lauseen merkitys suuresti muuttuu.
Pidemmissä ja monimutkaisemmissa lauseissa, joissa on paljon esimerkiksi adverbeja sekä ajan- ja paikanmääreitä, suomalaiset asettavat ruotsinkieliset sanat helposti järjestykseen suomen kielen mukaan. Ruotsissa kuitenkin noudatetaan tarkemmin suoran sanajärjestyksen sääntöä. Tämä sääntö on siis hyvä pitää mielessä ruotsia käyttäessä. Esimerkki: Talvisin minä tykkään hiihtää. På vintern jag tycker om att åka skidor (väärin) På vintern tycker jag om att åka skidor (oikein).
Poikkeuksena tästä on sivulauseen sanajärjestys, jolloin kieltosana tai liikkuva määre (esimerkiksi adverbi) kiilaa substantiivin ja verbin väliin. Esimerkki: Jag vet att du inte tycker om vintern. Tiedän, että et pidä talvesta.
Substantiivien suku ja määräinen muoto
Suomen kielessä substantiivien sukua tai määräisiä muotoja ei tarvitse miettiä, sijamuotoja sen sijaan sitäkin enemmän. Ruotsin kielessä substantiiveilla on kaksi sukua: en ja ett. Tämän lisäksi on neljä määräysmuotoa: yksikön epämääräinen, yksikön määräinen, monikon epämääräinen ja monikon määräinen. Esimerkki: en hund, hunden, hundar, hundarna ja ett hus, huset, hus, husen.
Menemättä sen tarkemmin määräysmuotojen ja sukujen kieliopilliseen käyttöön voin todeta, että näissä suomalaisilla tulee usein virheitä ruotsin kielessä. Enemmistö sanoista kuuluu en-sukuun, ja suomalaiset mieltävätkin myös useat ett-suvun sanat en-sukuisiksi. Määräysmuodoissa virheet ilmenevät yleisimmin lukusanojen ja omistussanojen yhteydessä. Esimerkki: tre hundarna (väärin), tre hundar (oikein), min hunden (väärin) ja min hund (oikein).
Verbit
Jotkut ruotsin verbit saattavat aiheuttaa hämmennystä suomenkielisille. Hyvin yleinen virhe esiintyy gå- ja åka-verbien kanssa. Gå tarkoittaa mennä kävellen, ja åka tarkoittaa matkustaa. Suomalaiset käyttävät gå-verbiä usein pelkästään tarkoituksessa mennä. Esimerkki: Minä menen Tukholmaan ensi viikolla. Jag går till Stockholm nästa vecka. (väärin) Jag åker till Stockholm nästa vecka. (oikein). Tukholmaan käveleminen on epätodennäköistä.
Ruotsissa on kaksi maksaa-verbiä: kosta ja betala. Nämä saattavat mennä suomalaisilla sekaisin. Kosta tarkoittaa, mitä joku tuote tai palvelu maksaa, kun taas betala viittaa ihmisen suorittamaan maksutapahtumaan kortilla tai käteisellä. Esimerkki: Vad kostar biljetten? Mitä lippu maksaa? Jag kan betala biljetten. Minä voin maksaa lipun.
Myös englannin kieli vaikuttaa helposti suomalaisten ruotsin kieleen. Englannin vaikutuksen näkee vaikkapa seuraavissa verbeissä:
- leva = elää ja bo = asua Esimerkki: I live in Helsinki. Jag bor i Helsingfors.
- se = nähdä ja träffa = tavata Esimerkki: He is seeing an old friend. Han träffar en gammal vän.
Suomen sijamuodot ja ruotsin prepositiot saattavat joskus aiheuttaa hämmennystä. Hyvä esimerkki tästä on ostaa- ja unohtaa-verbit. Suomeksi ruokaa ostetaan kaupasta ja avaimet unohdetaan kotiin, mutta ruotsiksi ruokaa ostetaan kaupassa ja avaimet unohdetaan kotona. Jag köpte lunchen på en mataffär. Jag glömde nycklarna hemma. Joskus ruotsin kielen prepositio tai muu verbiin liittyvä sana muuttaa koko lauseen merkityksen. Esimerkki: tycka = olla jotakin mieltä ja tycka om = pitää jostakin, vara rädd om = huolehtia, pitää huolta ja vara rädd för = pelätä, olla peloissaan, lära sig = oppia ja lära = opettaa.
Virheistä oppii
Monet yllä mainituista virheistä eivät vaikuta lauseen merkitykseen ja kielen ymmärtämiseen. Saat varmasti asiasi perille, vaikka käyttäisit väärää määräysmuotoa tai sukua. Ei niistä virheistä kukaan välitä!
Prepositioihin ja verbeihin kannattaa kuitenkin keskittyä, sillä ne voivat muuttaa sanan tai lauseen merkitystä hyvinkin paljon. Esimerkki: Jag är rädd om dig. Jag är rädd för dig. On aivan eri asia huolehtia jostakusta kuin pelätä jotakuta.
Onneksi virheistä voi oppia ja sanoja voi tarkistaa aina sanakirjasta, jos ne pääsevät unohtumaan. Emme me aina omalla äidinkielellämmekään puhu ja kirjoita täydellisesti, joten miksi meidän pitäisi tehdä niin vieraalla kielellä.
Jos kaipaat apua ruotsin kielessä, tutustu meidän kielikoulutuksiimme. Työelämän sanastoon keskittyvät ruotsin ja englannin kielten kurssit ovat suosittuja.
