Vuoden 2021 kesäolympialaiset järjestetään Tokiossa, Japanissa. Vaikka paikan päälle ei koronarajoitusten vuoksi päästetä ulkomaalaisia katsojia, tulee koko maailma seuraamaan kisoja televisiolähetysten kautta. Nyt jos koskaan on täydellinen tilaisuus tutustua Japanin rikkaaseen kulttuuriin ja omalaatuiseen kieleen, vaikka ei kauniiseen saarivaltioon pääsisikään itse matkaamaan. Tässä muutamia japanin kielen erikoisuuksia, joita me suomalaiset voimme vain hämmästellä.
Kirjoitusjärjestelmä
Japanin kielessä on käytössä kolme erilaista merkistöä, joilla on omat kieliopilliset käyttötarkoituksensa – kanji, hiragana ja katakana. Näistä kanji on alun perin lainattu kiinan kirjoitusmerkeistä, mutta ajan kuluessa japanin ja kiinan kanjit ovat kehittyneet omilla tavoillaan. Hiragana ja katakana ovat kotoperäisiä, tietyistä kanji-merkeistä kehitettyjä tavumerkistöjä ja ne ovat käytössä ainoastaan japanin kielessä.
Kanji (漢字)
Kanji-merkit ovat kirjoitetun japanin kielen perusta – niitä käytetään niin substantiivien, adjektiivien kuin verbien runkona. Ne ovat logogrammeja, eli yksi merkki sisältää yhden sanan. Esimerkiksi sana ”kanji” koostuu merkeistä 漢 (”Kiina”) ja 字 (”merkki, kirjain”), mikä viittaa merkistön kiinalaiseen alkuperään.
Kanji-merkkien tarkkaa kokonaismäärää on hankala arvioida, mutta esimerkiksi Dai Kanwa Jiten (大漢和辞典; ”Suuri kanji–japani sanakirja”) sisältää noin 50 000 merkkiä. Kaikkia niitä ei kuitenkaan tarvitse osata ulkoa – onneksi. Japanin opetusministeriön määrittelemien yleisimpien kanji-merkkien (常用漢字; jōyō kanji) hallinta on edellytys perustasoiselle lukutaidolle, mutta kaikki niiden lisäksi on pelkkää plussaa. Jōyō kanji -listassa on 2 136 merkkiä, mikä kieltämättä kuulostaa jo itsessään paljolta. Japanilaiset lapset oppivat nämä yleisimmät merkit koulussa asteittain.
Kanji-merkeillä on useita eri lukutapoja, mikä hankaloittaa oppimista entisestään. Lukutavat jaetaan kahteen kategoriaan. On’yomi (音読み) eli kiinalaisperäinen lukutapa, sekä kun’yomi (訓読み) eli kotoperäinen japanilainen lukutapa. Useimmilla kanji-merkeillä on vähintään kaksi lukutapaa, ainakin yksi on– ja yksi kun-peräinen. Esimerkiksi merkki 東 (”itä”) voidaan lausua joko higashi (kun’yomi) tai tō (on’yomi). On’yomi-lukutapaa käytetään yleensä monta merkkiä sisältävissä yhdyssanoissa, ja ne ovat kiinalaiseen tapaan useimmiten yksitavuisia ääntämykseltään. Kun’yomi-äänteet sisältävät sen sijaan yleensä kahdesta kolmeen tavua (kuten esimerkissä hi-ga-shi), mutta poikkeuksia on toki molempiin suuntiin.
Hiragana (平仮名, ひらがな)
Hiragana on toinen japanin kana-tavumerkistöistä katakanan ohella. Toisin kuin kanji-merkeissä, yksi hiragana-merkki ilmaisee yhtä japanin kielen tavuäännettä, ei kokonaista sanaa. Tavuja ovat vokaaliäänteet a i u e o, konsonantti-vokaaliäänteet ha hi fu he ho, ka ki ku ke ko jne. sekä ainoa yksittäinen konsonanttiäänne n. Hiraganaa käytetään sanojen taivutuksessa (送り仮名; okurigana), jolloin ne liitetään kanji-rungon perään, sekä partikkeleissa. Lisäksi hiraganalla voidaan kirjoittaa joitain sanoja kanji-merkkien sijaan tyylivalintana tai esimerkiksi lastenkirjoissa. Harvinaisten tai muuten epäselvien lukutapojen selventämiseksi voidaan ääntämys merkitä hiraganalla sanan ylle tai viereen (振り仮名; furigana).
Katakana (片仮名, カタカナ)
Katakana on tavumerkistö, jolla kirjoitetaan vierasperäiset sanat ja nimet, onomatopoeettiset ilmaisut sekä eläinten ja kasvien viralliset nimet. Lisäksi sillä voidaan ilmaista painotusta ääntämyksessä.
Kohteliaisuusasteet
Hierarkkisuus on yksi japanilaisen kulttuurin perusteista, ja se ulottuu myös kieleen asti. On tärkeää tiedostaa oma sosiaalinen asemansa suhteessa keskustelukumppaniin, jottei vahingossa loukkaa toista liian arkisella tai tuttavallisella puheella. Japanin kielen eri kohteliaisuusasteet vaativat omat lauserakenteensa. Kohteliaat muodot – joita kutsutaan yhteisnimellä keigo (敬語) – voidaan jakaa kolmeen pääkategoriaan.
Teineigo (丁寧語)
Teineigo on yleinen kohtelias muoto, joka sopii useimpiin tilanteisiin. Teineigon tunnusmerkkejä ovat verbipäätteet desu (です) ja masu (ます) sekä etuliitteet o (お) ja go (ご). Esimerkiksi sanan ”vesi” perusmuoto on mizu (水) ja teineigo-muoto omizu (お水). Joistain sanoista käytetään lähes yksinomaan teineigo-muotoa tilanteesta riippumatta, kuten ocha (お茶, ”tee”) tai okane (お金, ”raha”).
Sonkeigo (尊敬語)
Sonkeigo on kunnioittava muoto. Sitä käytetään, kun puhutellaan itseään korkeammassa asemassa olevia tahoja, esimerkiksi pomoa, asiakkaita tai vanhempia henkilöitä. Sitä ei käytetä viittaamaan puhujaan itseensä tai omaan lähipiiriin.
Kenjоugo (謙譲語)
Kenjоugo on nöyrä muoto. Puhuja viittaa sillä itseensä ja lähipiiriinsä vaatimattomasti ja alentavasti, varsinkin korkeassa asemassa olevien henkilöiden kanssa puhuttaessa. Sitä ei missään nimessä tule käyttää muista ihmisistä.
Laskusanat
Yksi japanin kielen merkillisimmistä seikoista lienee se, ettei mitään voida laskea pelkästään lukusanoilla, vaan niiden lisäksi pitää sisällyttää tiettyjä määrittäviä sanoja. Suomeksi voimme todeta pihalla olevan ”kaksi koiraa”, mutta japaniksi sama ajatus ilmaistaan ”koira-kaksi-pieni eläin” (犬二匹; inu nihiki), jossa hiki määrittää sanaa ”koira”. Tällaisia määritesanoja kutsutaan laskusanoiksi (助数詞; josūshi). Periaatteessa kaikille laskettavissa oleville asioille löytyy oma laskusanansa – aiemmin mainittu pienten eläinten hiki (匹), isojen eläinten tō (頭), ihmisten nin (人), pitkien ja ohuiden esineiden hon (本), mekaanisten laitteiden ja kulkuneuvojen dai (台) sekä monia muita. Yleispätevää laskusanaa tsu (つ) voidaan käyttää, jos laskettavaa asiaa ei tiedetä tai sillä ei ole merkitystä. Käytännössä se siis tarkoittaa ”asiaa” yleisesti.
Keisarillinen aikakausi
Gregoriaanisen kalenterin lisäksi Japanilla on oma, keisarilliseen hallintokauteen perustuva kalenterijärjestelmänsä. Nykykäytännön mukaan kauden nimi (年号; nengō) vaihtuu uuden keisarin noustessa valtaan, tyypillisesti edellisen kuoleman johdosta. Keisari Akihiton kohdalla tehtiin poikkeus vuonna 2019, ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1817, kun hän luopui vallasta terveyssyistä ja hänen pojastaan Naruhitosta tuli hänen seuraajansa. Samalla myös aikakauden nimi vaihtui Heisei-kaudesta (平成) Reiwa-kauteen (令和), joka otettiin käyttöön 1. toukokuuta 2019. Vuosi 2021 on näin ollen Reiwa-kauden kolmas vuosi.
Kirjoittaja: Makke Amé, Helsingin kielilukion ylioppilas
